Olen 49-vuotias kahden teini-ikäisen isä ja kolmannen polven poliisi Stadista. Aloitin Helsingin poliisilaitoksessa vuonna 1983 - ensin pari vuotta kenttätehtävissä, sitten kesä ulkomaalaistoimistossa, jonka jälkeen varkaus- ja autojaoksien kautta siirryin ammatti- ja taparikollisuusyksikköön. Tällä hetkellä työskentelen rikoskomisariona Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikössä. Olen myös Helsingin kaupunginvaltuuston perussuomalaisten 1. varavaltuutettu ja pelastuslautakunnan jäsen sekä kuulun Helsingin Rauhanturvaajien hallitukseen.
Virkauraani mahtuu myös yli 10 vuoden työskentely ulkomailla. Olin Lähi-Idässä rauhanturvatehtävissä sotilaspoliisina, Länsirannalla ja Gazassa yli 4 vuotta YK:n sihteeristön palveluksessa sekä 1,5 vuotta Kosovossa siviilipoliisina. Viimeksi olin 2,5 vuotta Jordaniassa kouluttamassa irakilaisia poliiseja. Lisäksi olen ollut Italiassa luennoimassa ihmisoikeuksista ja työskennellyt Europolissa Hollannissa. Yli 10 vuotta kriisinhallintatehtävissä maailmalla opetti, että ihmisiä autetaan parhaiten elinalueillaan.
Politiikkaan minua pyydettiin mukaan 2 vuotta sitten. Asetuin perussuomalaisten kunnallisvaaliehdokkaaksi ja tulin valituksi 1. varavaltuutetuksi. Mukaan lähtöäni helpotti se, että olin kurkkuani myöten täynnä ns. vanhojen puolueiden ja nykypoliitikkojen harjoittamaa kusetusta, muistamattomuutta ja ihmisten älykkyyden aliarvioimista. Perussuomalaisten kuvioissa kiinnosti ja kiinnostaa edelleen se, että siellä suhteellisen tervepäiset ihmiset puhuvat kieltä, jota toiset ymmärtävät.
En allekirjoita perussuomalaisiin kohdistuvia rasismiväitteitä tai puheita siitä, miten emme hyväksy ruotsinkielisiä suomalaisia - perin outoja ja loukkaavia väitteitä. Olen itse äitini puolelta suomenruotsalainen ja tyttäreni käy ruotsinkielistä lukiota. Aivan kaikkia julkisuudessa mainittuja väitteitä ei siis kannata uskoa. Ja jos olisin kova rasisti, tuskin olisin mennyt libanonittaren kanssa kihloihin.
On eri asia on olla kannattamatta hallitsematonta maahanmuuttoa kuin "vihata" ulkomaalaisia. Samoin on eri asia vastustaa "pakkoruotsia" kuin suomenruotsalaisia. On eri asia vastustaa Guggenheim-museoiden perustamista kuin taidetta sinänsä. Rahalle on parempaakin käyttöä kuin ”mukataiteen pällistely” jossakin wau-arkkitehtuurin miljoonapytingissä. On eri asia käyttää rahojamme esimerkiksi vanhuksiemme hoitoon kuin ouzo- ja guinnessmaiden viulujen maksamiseen.
Ajatusmaailmaani ei käy se, että heikommin pärjäävät jätetään vaille tukea tai että tuki jaetaan sellaisille, joiden ainoa tavoite ja pyrkimys on saada tukea tekemättä itse mitään. En myöskään ymmärrä pyrkimystä palata takaisin oravannahkatalouteen enkä usko, että lisäämällä pyöräteiden määrää taloutemme lähtee nousuun. Yrittäjyyttä pitää kannustaa, samoin työn tekemistä sinänsä.
Poliisien määrä Suomessa on pienimpiä suhteessa väkilukuun. Poliisimme on kuitenkin tehokas, ammattitaitoinen ja kansainvälinen, ja mikä tärkeintä, kansa tykkää - mutta kuinka kauan? Jo nyt haja-asutusalueilla oikeusturva vaarantuu resurssien olemattomuuden vuoksi. Poliiseja on saatava lisää nimenomaan kentälle ihmisten pariin ja rikostutkintaan.
En käsitä nykymenoa eduskunnassa enkä yhteiskunnassa - missä on normaali oikeudentunto, rehellisyys ja reilu meininki? Vaadin eduskuntaan perussuomalaista asennetta. Jos olet kypsä vaalirahasotkuihin ja kansanedustajiin, jotka eivät muista mitään tai tiedä mistä tileilleen saavat rahaa, ja haluat katsoa, onko tässä maassa tilaa rehelliselle muutokselle, äänestä PeruSMikaa.
Helsingissä voit äänestää Raatikaista ja Uudellamaalla Soinia!
Tule perussuomalaisten tilaisuuksiin tapaamaan minua ja muita perussuomalaisia ehdokkaita!
PeruSMika Raatikainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti